Vain 4% suomalaisista pitää homoperhettä parhaana perhemuotona adoptiolapselle

TNS Gallupin tuorein mielipidetutkimus avioliittolain muutoksesta osoittaa, että enemmistö suomalaisista pitää miehen ja naisen muodostamaa perhettä parhaana vaihtoehtona adoptiolapselle. Vain 4% suomalaisista on sitä mieltä, että paras vaihtoehto olisi miehen ja miehen tai naisen ja naisen muodostama parisuhde.

Ja selkeä enemmistö suomalaisista 46% vs 40% kannattaa sitä, että avioliitto pysyy miehen ja naisen välisenä. Tämä on hieno uutinen ja oli myös odotettavissa, että todellinen tilanne on erilainen kuin mitä usein otsikoissa on yritetty väittää.

Erityisesti tulee huomioida, että ehdotettuun lakimuutokseen sisältyy lapsen oikeuksia loukkaava ulkoisen adoption mahdollisuus homoperheisiin, jossa lapselta kiistetään lähtökohtainen oikeus sekä äitiin että isään. Ja tällaista adoptiota kannattaa siis vain 4% suomalaisista. Miksi tällaista lakimuutosta runnotaan näistä tosiasioista huolimatta eteenpäin? Kansanedustajien ja lakivaliokunnan velvollisuus on huomioida nämä päätöksiä tehdessään.

Koko tutkimus pdf tiedostona: TNS gallup avioliitto 6-2014.pdf

Varatuomari Marika Visakorven avoin kirje kansanedustajille

Ohessa varatuomari Marika Visakorven avoin kirje kansanedustajille. Erittäin selkeä ja perusteltu kannanotto avioliiton ja lasten oikeuksien puolesta.


Hyvät kansanedustajat,

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on tulossa käsittelyynne lähiaikoina. Toivon, että löydätte hetken aikaa lukea tämän koosteen asiaan liittyvistä näkökannoista. Olette käsittelemässä muodollisesti pientä, mutta periaatteellisesti erittäin suurta asiaa: määrittelemässä sitä, mikä avioliitto jatkossa on.
Käytännössä rekisteröity parisuhde eroaa avioliitosta lähinnä kolmella lailla: 1) nimitys ja käsite, 2) ei mahdollisuutta hakea yhdessä adoptiota ja 3) ei suoraan oikeutta samaan sukunimeen. Yhteisen nimen saaminen olisi helposti järjestettävissä lainmuutoksella nykyiseen lakiin rekisteröidystä parisuhteesta. Sen sijaan kohdat 1 ja 2 ovat periaatteellisesti erittäin merkittäviä asioita.

Mikä avioliitto on?
Kansalaisaloite perustuu vaatimukselle tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta samaa sukupuolta olevien parien kohtelussa kuten kappaleessa 3.2.1 todetaan: ”Aloitteen tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa takaamalla samat oikeudet samaa ja eri sukupuolta oleville pareille. Ihmisten kohtelulle eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ei ole nyky-yhteiskunnassa perusteita.” Mitä tasa-arvolla ja yhdenvertaisuudella lopulta tarkoitetaan ja miten lainsäädäntöä tulisi säätää, jotta perustelut olisivat loogiset ja yhdenmukaiset?

Avioliittolaissa on useita moraalisluontoisia rajauksia; se on mahdollinen 1) kahden, 2) täysi-ikäisen (poikkeuksin), 3) eri sukupuolta olevan, 4) ei lähisukulaisen, 5) ei naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevan 5) ihmisen välillä. Avioliitto on siinä mielessä täysin tasa-arvoinen ja yhdenvertainen, että jokaisella avioliiton edellytykset täyttävällä miehellä ja naisella on oikeus se solmia. Mikäli taas todella tarkoitetaan sitä, mitä kansalaisaloitteessa em. kappaleessa todetaan: ”Yhdenvertaisuus lain edessä edellyttää, että lainsäädäntö soveltuu kaikkiin yhtäläisesti riippumatta esimerkiksi sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, ellei muulle ole riittäviä perusteluita” (tummennus tässä), tulisi avioliitto avata samoilla perusteilla myös lukuisille muille ryhmille. Jos avioliitto nyt avataan käsittämään samaa sukupuolta olevien parisuhteet, on hyvin vaikea nähdä, miksei samoilla perusteilla hyväksyttäisi polyamorisia (monenvälisiä) ja moniavioisia suhteita avioliiton perusteeksi. Haluttaessa voidaan myös muut avioliiton rajaukset kyseenalaistaa. On huomionarvoista, että viime vuoden joulukuun 13 päivä Utahissa paikallinen oikeus totesi moniavioisuuden kriminalisoinnin olevan perustuslain vastaista vedoten perusteluihin samaa sukupuolta olevien avioliittoihin (ks. esim http://www.breitbart.com/Big-Government/2013/12/14/Federal-Judge-Rules-Laws-Against-Polygamy-Unconstitutional).

Voidaan myös kysyä, millä perusteella sukulaisuussuhteen pitäisi olla este avioliitolle ainakaan samaa sukupuolta olevien kesken. Nyt esitetynlaisella tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusperusteella ajattelua voidaan viedä vieläkin pidemmälle ja kysyä, miksi avioliitto tulisi ylipäätään kytkeä seksuaalisuuteen? Sisarukset tai ystävykset voivat olla toisiinsa kiintyneitä ja haluta taloudellista turvaa tai yhteistä adoptiota, vaikkei heillä ole parisuhdetta perinteisessä merkityksessä. Eikö silloin heitä syrjitä, jos avioliiton solmimista rajoitetaan?

Avioliitto on ollut viime vuosiin asti jotakuinkin maailmanlaajuisesti ja hyvinkin erilaisissa yhteiskunnissa miehen ja naisen välinen instituutio. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät avioliitosta ovat 5000 vuoden takaa Kaksoisvirtojen maasta. Avioliittolainsäädännöllä on haluttu yhteiskunnan taholta paitsi juridisesti järjestää, myös tukea tällaista yhteiselämän muotoa, joka on erityinen siinä mielessä, että vain mies ja nainen voivat saada jälkeläisiä keskenään. Avioliiton kytkeytymistä sukupuolten erilaisuuteen, niiden toisiinsa liittymiseen ja suvun jatkamiseen tukevat mm. klassinen luonnonoikeusfilosofia ja sosiobiologia, jotka näkevät asian – vaikkakin eri lähtökohdista – syvempänä kuin kulttuurisena kysymyksenä. On siis välttämätöntä asettaa kysymys, mikä avioliitto on ja millä perusteilla? Onko se mikä tahansa kiintymykseen
perustuva suhde, joka kulloinkin määritellään avioliitoksi vai edelleen se pitkään käytössä ollut yhteiskunnallinen instituutio, jossa vastakkaiset sukupuolet liittyvät toisiinsa solmimalla toiset poissulkevan liiton, jonka keskeisenä mahdollisuutena on myös lasten saaminen ja kasvattaminen?

Avioliiton rajaaminen yhden miehen ja yhden naisen väliseksi on perusteltua, koska vain se suhde poikkeaa kaikista muista mahdollisista suhteista. Kyse ei ole mielivaltaisesta, vaan perustellusta rajauksesta. Juuri tälle rajaukselle on kansalaisaloitteessakin mainittuja ”riittäviä perusteluita”. Sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa keksiä perusteluja sille, miksi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä pelkästään samaa sukupuolta olevien parisuhteet lisättäisiin avioliiton piiriin. Tällainen lainsäädäntö ei ole loogista. Mikäli avioliittoa nyt laajennetaan, ollaan tiellä, jolla kulloisetkin mielipiteet määrittelevät avioliiton sisällön ja alkuperäinen sisältö on muuttunut.

Adoptio
Olen kansalaisaloitteen kanssa samaa mieltä siitä, että lapsia koskevat asiat tulee ratkaista lapsen edun mukaisesti. On biologinen tosiasia, jota kukaan ihminen ei ole keksinyt tai mikään maailmankatsomus määrittänyt, että vain mies ja nainen voivat saada keskenään jälkeläisiä. Pelkästään tämä seikka voisi herättää ajatuksen siitä, että sille on joku tarkoitus. Lapsen luontainen lähiympäristö on isän ja äidin muodostama. Lukuisista syistä johtuen näin ei toki aina elämässä ole. Isyyttä ja äitiyttä voivat tulla korvaamaan muut henkilöt ja lapset ovat hyvin sopeutuvaisia erilaisiin tilanteisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei isyydellä ja äitiydellä olisi itseisarvoa lapsen elämässä. Isyyden tärkeydestä poikien elämässä ovat kirjoittaneet mm. lastenpsykiatrian erikoislääkäri Raisa Cacciatore ja Samuli Koiso-Kanttila kirjassaan Pelastakaa pojat. Niin ikään Jari Sinkkonen kirjassaan Elämäni poikana puhuu isän merkityksestä lapsen elämässä, samoin Tommy Hellsten kirjassaan Vanhemmuus isän ja äidin merkityksestä. Alkuperän merkityksestä kertoo myös se, miten monet vanhemmastaan eroon joutuneet myöhemmin elämässään haluavat etsiä biologisen vanhempansa.

Tutkimuksia erilaisen vanhemmuuden vaikutuksista on esitetty eri suuntiin. Varsin monet samaa sukupuolta oleviin vanhempiin liittyvät tutkimukset on tehty pienellä otannalla. Kanadassa hyvin laajalla otannalla (20 % väestöstä) tehty tutkimus osoitti huomattavia eroja koulun keskeyttämisessä samaa ja eri sukupuolta olevien vanhempien lasten kohdalla. Samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset valmistuivat 65 % todennäköisyydellä verrattuna eri sukupuolta olevien avioparien lapsiin. Tyttöjen kohdalla luvut olivat vielä matalampia.
(Allen, D. W. (2013). High school graduation rates among children of same-sex households. Review of Econom-ics of the Household. Advance online publication. doi: 10.007/s11150-013-9220-y)

Olennaisin seikka on nähdäkseni se, etteivät parhaatkaan isät voi muuttua äideiksi ja toisinpäin, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Vaikka muut miehet tai naiset lapsen elinpiirissä voivat tulla jossain määrin korvaamaan puuttuvaa isää tai äitiä, ei lainsäädännöllä tulisi luoda tilanteita, jossa lapselta viedään mahdollisuus isyyteen ja äitiyteen. Tämä ei ole pelkästään henkilökohtainen vaan myös yhteisöllinen kysymys.

Vaikutukset
Lähivuosina samaa sukupuolta olevien asemasta käydyssä keskustelussa on esiintynyt puolin ja toisin ylilyöntejä, joita ei voi eikä tule hyväksyä. Jokaista ihmistä tulee kunnioittaa ja jokainen saa valita elämäntapansa, mikäli laki ei sitä nimenomaisesti kiellä. Jokaisella tulisi kuitenkin olla jatkossakin oikeus moraalisiin näkemyksiin ja niiden asialliseen ilmaisemiseen. On ollut huolestuttavaa seurata, miten perinteisen avioliiton kannattajia on mediassa tai muualla leimattu milloin miksikin ääliöiksi ja tulkittu hyvinkin asialliset kannanotot lähestulkoon vihapuheeksi, vaikka henkilöt ovat puolustaneet yhteiskunnan keskeistä ja pitkäaikaista instituutiota. Mikäli kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliitosta hyväksytään, on hyvinkin todennäköistä, että tämä suuntaus vahvistuu entisestään. Vaikka seurakunnille jätettäisiin oikeus itse päättää avioliittonäkemyksestään, mikä oikeus perinteisen avioliiton kannattajilla on jatkossa ilmaista tämä näkemyksensä? Mahdollisella lainmuutoksella tulisi siten olemaan
todennäköisimmin vaikutusta myös muiden ihmisten elämään ja oikeuksiin. Taustalla vaikuttaa vahvasti pyrkimys tehdä avioliiton sisällöstä ihmisoikeuskysymys ja sitä kautta vaikuttaa samalla sekä sanan- että uskonnonvapauteen. Näin siitäkin huolimatta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisussaan 37359/09 todennut, että avioliiton sisältö voidaan kansallisesti rajata nykymuotoiseksi.

Kun Norjassa hyväksyttiin samaa sukupuolta olevien avioliitot vuonna 2009, ryhdyttiin hallituksen johdolla saman tien uusimaan päiväkotien opetussisältöjä tavoitteena edistää lasten sukupuoli-identiteettikäsitteen muuttamista vastaamaan yhteiskunnan seksuaalista moninaisuutta sekä opetusmateriaalin että satujen muodossa. Kyse ei siis ole enää siitä, että asiaan suhtauduttaisiin neutraalisti tai erilaiset tilanteet toteavasti, vaan uuden lainsäädännön mukaista aatemaailmaa tulee aktiivisesti edistää.

Avioliittolain muuttaminen normatiivisesti tarkoittaisi hyvin helposti sitä, että perinteinen avioliittokäsitys nähdään jatkossa – vaikka sellaiseen saataisiin seurakunnissa rajautua - epätasa-arvoisen syrjivänä ja vastustettavana yhteiskunnallisena ilmiönä eikä sen myönteisiä puolia enää olisi korrektia tuoda esille. Voidaan perustellusti kysyä, olisiko tämä tasa-arvoista ja yhdenvertaista, saati sanan- ja uskonnonvapauden mukaista?

Avioliittolain muuttaminen murentaa nykyisen avioliittoinstituution sisällön ja johtaa ennakoimattomaan kehityskulkuun. Perinteisen avioliittonäkemyksen kannattajien oikeus näkemykseensä joutuu vakavasti uhatuksi ja toisaalta uusi laki olisi perustelujensa puolesta epälooginen ja rajaava. Lainmuutokseen ei ole syytä ryhtyä ottaen huomioon senkin, että meillä kuitenkin on jo olemassa laki rekisteröidystä parisuhteesta.

Toivon teille viisautta ja huolellista harkintaa päätöksentekoon sekä voimia kevään istunto-kauteen!
Jyväskylässä 29.1.2014
Ystävällisin terveisin,
Marika Visakorpi
varatuomari


Alkuperäinen pdf kirjeen voit ladata tästä.

Perusteet avioliiton säilyttämiselle

Irlantilainen The Iona Institute on laatinut hyvän ja ytimekkään kaksisivuisen pikkujulisteen, johon on tiivistetty perustelut avioliiton säilyttämiselle. Alkuperäinen englanninkielinen versio on tässä:
 The Argument for Preserving Marriage - in a nutshell

Suomennan julisteen sisällön tähän alle:

Perusteet avioliiton säilyttämiselle pähkinänkuoressa

• Jokaiselle yhteiskunnalle ja yhteisölle on eduksi rohkaista äitejä ja isiä kasvattamaan heidän omat lapsensa yhdessä
• Jokainen yhteiskunta historiassa on kehittänyt avioliitto-instituution pääasiassa tätä tarkoitusta varten
• Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 16. artikla vaalii juuri nimenomaan tätä lapsikeskeistä näkemystä avioliitosta
• Runsas määrä tutkimuksia osoittaa että perhe, joka perustuu lapsen biologisten vanhempien avioliittoon, tuottaa parhaat vaikutukset lapselle (katso huomio jäljempänä)
• Avioliiton määritelmän muuttaminen tarkoittamaan samaa sukupuolta olevia pareja johtaa meidät loogisesti ja käytännössä toteamaan, että yhteiskunnassamme meille ei ole merkitystä sillä, kasvattaako lapsen hänen oma äitinsä ja isänsä
• Ei ole syrjivää kohdella erityisellä tavalla jotakin, joka on erityistä ja avioliitto nykyisen määritelmänsä mukaan on juuri erityisesti lasten oikeuksia puolustava instituutio
• Vaikka on ilmiselvästi totta, että kaikki avioparit eivät saa lapsia, siitä huolimatta on yhtälailla totta, että jokaisella lapsella on aina äiti ja isä

Huomio: "Tutkimus selvästi osoittaa, että perherakenteella on merkitystä lapsille ja että perherakenne, joka on lapselle parasta on hänen kaksi biologista vanhempaansa vähäriitaisessa avioliitossa." - Avioliitto lapsen näkökulmasta (Lapsen kehitys tutkimus tiivistelmä. Tämä on yhteenveto monista tutkimuksista avioliiton vaikutuksista lapsiin)
(Tutkimukset joiden mukaan lapsille on yhtä hyvä tulla kasvatetuiksi samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä perustuvat hyvin pieniin otoksiin ja otokset eivät yleensä ole satunnaisia vaan valittuja)

Tärkein kysymys avioliittoon liittyen:
Tuleeko meillä olla instituutio
joka rohkaisee isiä ja äitejä
kasvattamaan heidän lapsensa yhdessä?

Miksi lapset tarvitsevat äidin ja isän

Miksi lapset tarvitsevat äidin ja isän

Viimeisen neljän ja viiden viime vuosikymmenen aikana on ilmestynyt monia tuhansia tutkimuksia, jotka osoittavat selvästi, miten ehdottoman tärkeä biologinen äiti ja isä ovat lapsen hyvinvoinnin kannalta. Tutkimus toisensa jälkeen on osoittanut, ettei mikään muu tekijä ole niin elintärkeää lasten terveelle kehitykselle kuin se, että on äiti ja isä.

Vaatii työtä pysyä mukana pelkästään tämän aiheen yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Haluan mainita yhden viimeisimmistä tutkimuksista, joka on Britanniasta.

Laajassa tutkimuksessa, noin 14 000 lasta, jotka syntyivät Britanniassa vuosina 2000 ja 2002 todettiin, että yksinhuoltajaperheiden lapsilla esiintyi muita enemmän käytöshäiriöitä. Lapset, jotka olivat yhden vanhemman kasvattamia päätyivät kaksi kertaa todennäköisemmin varhaisiin käyttäytymisongelmiin, kuin ne joita kasvatti molemmat biologiset vanhemmat.

Tutkimus on osa meneillään vuosituhannen seurantatutkimusta, jota rahoittaa talous-ja sosiaalikomitean tutkimusneuvosto. Kuten Lisa Calderwood Lontoon yliopiston Institute of Education:sta selitti: "Asuessaan erillään biologisesta isästä lapsiin voi liittyä köyhyyttä ja muita negatiivisia vaikutuksia."

Tämä tutkimus yksinkertaisesti heijastaa havaintoja niin monista aikaisemmista tutkimuksista. Jokaisessa indikaattorissa, lapset pärjäsivät paremmin, kun he olivat omien biologisten vanhempien kasvattamia. Mikään muu perherakenne ei tule lähellekään näitä myönteisiä tuloksia.

Silti radikaalit ja sosiaaliset insinöörit haluavat teeskennellä, ettei tätä tutkimusta yksinkertaisesti ole olemassa. Mutta valtava tietomäärä on liian vankka ja merkittävä, jotta se voitaisiin vain yksinkertaisesti toivoa pois. Itse asiassa kokonaisia kirjoja on kirjoitettu vain tavoitteena tiivistää tätä valtavaa yhteiskuntatieteellistä asiaa. Minäkin olen kerännyt tietoa ja tehnyt yhteenvetoa vuosien varrella. Tässä on vain pieni näytteenotto tuoreista tutkimustuloksista.

Mitä pidemmälle ongelmallinen käyttäytyminen menee, ovat monet muut tutkimukset osoittaneet samat tulokset. Esimerkki tällaisesta negatiivisesta käyttäytymisestä ovat huumeongelmat. Uuden-Seelannin tutkimuksessa, jossa lähes 1000 lasta seurattiin yli 15 vuoden ajan havaittiin, että lapset, joiden vanhemmat ovat eronneet, käyttävät todennäköisemmin laittomia huumeita, kuin ne joiden vanhemmat pysyvät yhdessä.

Isät ovat erityisen tärkeässä roolissa huumausaineiden käytön ehkäisemisessä. UCLA tutkimuksessa todettiin, että vaikka "äidit ovat aktiivisempia kuin isät auttamaan nuoria henkilökohtaisissa ongelmissa ... huomioiden nuoret huumeidenkäyttäjät, isän osallistuminen on tärkeämpää." Kodeissa, joissa on tiukat isät, vain 18 prosenttia käyttää alkoholia tai huumeita lainkaan. Vertailun vuoksi, äidin hallitsemissa kodeissa, 35 prosenttia lapsista käytti huumeita usein.

Rikollinen toiminta on toinen alue, jossa molempien vanhempien rooli tulee hyvin tärkeäksi. Pitkittäistutkimus, johon osallistui 512 australialaista lasta totesi, että rikoksentekijöitä tulee enemmän avoparien perheistä, kuin avioparien perheistä.

Sydneyn riippumaton tutkimuslaitos vertaili rikollisuuslukuja avioliiton ulkopuolella syntyneiden kesken. Se totesi, että "osa avioliiton ulkopuolisista syntymistä korreloi merkittävästi vakavia väkivaltarikoksia yhden tai kahdenkymmenen vuoden aikavälillä”.

Laajassa tutkimuksessa analysoitiin tiedot yli 11 000 yksilöltä kolmelta kaupunkialueelta; New York, Florida ja Missouri. Tutkijat tulivat hätkähdyttävään lopputulokseen: yksinhuoltajaperheiden osuus yhteisöstä ennustaa väkivaltarikosten ja köyhyyden lisääntymistä, kun taas yhteisön köyhyystaso ei. Köyhyys, tai rotu ei näyttänyt nostavan rikollisuuslukuja verrattuna yksinhuoltajaperheisiin.

Mielenterveysongelmat myös pahenivat, kun lapset eivät olleet molempien vanhempiensa kasvattamia. Tutkimussa esikouluikäisten lasten parissa kahdessa New Orleansin sairaalassa 34 kuukauden ajanjaksolla todettiin 80 % psykiatristen potilaiden tulevan isättömistä kodeista.

Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että uusperheiden lapset kokivat yleensä vähemmän myönteistä tunne-elämää verrattuna ydinperheiden lapsiin. Tutkimuksen loppupäätelmä oli: ”Uusperheiden lapsilla oli enemmän käyttäytymisongelmia, vähemmän toisten huomioonottavaa käytöstä, ja he olivat stressaantuneempia, verrattuna ydinperheiden lapsiin.”

Seksuaalisuuden ongelmat lisääntyvät myös. Yksinhuoltajaäitien lapset todennäköisemmin avioituvat varhain ja saavat lapsia varhain, avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella, ja eroavat todennäköisemmin. Myös eroperheiden lasten ensimmäinen avioliitto on lyhyempi, kun erovaisuudet lapsen sukupuolessa, iässä ja äidin koulutustasossa on suljettu pois.

Tutkimukset monista eri maista osoittavat, että tytöt, jotka kasvavat ilman isää tulevat todennäköisemmin seksuaalisesti aktiiviseksi, ja aloittavat varhain seksuaalielämän. Isän puutteesta kärsivät tytöt ”osoittavat varhaiskypsää seksuaalista kiiinostuneisuutta, miehisyyden ja miesten halventamista, ja huonoa kykyä ylläpitää tunne- ja seksuaalisidettä vain yhteen mieheen.”

Esimerkiksi Kathlee Kiernanin johtama brittiläinen tutkimus havaitsi, että yhden vanhemman perheiden kasvattamat tytöt muuttivat kaksi kertaa useammin pois kotoa 18 ikävuoteen mennessä verrattuna ydinperheisiin; asuivat avoliitossa kolme kertaa useammin 20 ikävuoteen mennessä; ja melkein kolme kertaa todennäköisemmin synnyttivät avioliiton ulkopuolisen lapsen.

Tässä on vain pieni osa saatavilla olevista todisteista ja vain muutamia sosiaalisia indikaattoreita. Muitakin alueita voidaan myös mainita, kuten koulutuksellinen suorituskyky, itsemurhan todennäköisyys, ja niin edelleen. Jokaisella avainalueella, lapset kärsivät ja voivat huonommin, jos he eivät ole oman äidin ja isän kasvattamia.

Silti homoseksuaaliset aktivistit ja muut sosiaaliset ”insinöörit” väittävät, ettei perherakenteella ole mitään tekemistä lasten hyvinvoinnin kanssa. Siihen on ainoastaan kaksi syytä miksi he saattavat sanoa niin: Joko he ovat surullisen tietämättömiä puolen vuosisadan yhteiskuntatieteiden tutkimuksista tai he yksinkertaisesti valehtelevat isosti saadakseen vietyä läpi heidän aktivistiagendaansa.

Lastemme tähden, meidän pitäisi sanoa näille radikaaleille, että he lopettaisivat. Mutta koska se on epätodennäköistä, joten meidän täytyy pysyä valppaana, ja jatkaa julkisuudessa totuuden julkituomista tämän tutkimuksen valossa.

Käännetty englanninkielisestä artikkelista:
Lähde: http://www.billmuehlenberg.com/2010/10/18/why-children-need-a-mother-and-a-father/

Kirjoittaja on australialainen teologi, eetikko, kirjailija ja filosofian kandidaatti Bill Muehlenberg

Alustus

Keskustelu avioliiton merkityksestä ja määritelmästä käy kuumana. Avioliitto on aina tarkoittanut miehen ja naisen välistä liittoa, joka alusta asti on ollut olemassa tulevia lapsia varten *, heille turvalliseksi ja parhaaksi kasvuympäristöksi, jossa pojat kasvavat miehuuteen ja tytöt naiseuteen.

Materialistisessa ja hedonismiin suuntautuneessa maailmassa lasten tasa-arvoinen oikeus tasapainoiseen perheeseen, jossa on isä ja äiti ja joka säilyy vanhuuteen saakka, on jatkuvasti uhattuna. Vanhempien "oikeudet" omien halujensa toteuttamiseen ajavat lasten oikeuksien yli.

Kirjoitteluissa ja keskusteluissa hyvät argumentit, linkit ja lähdemateriaalit helposti hukkuvat satoihin ja tuhansiin ketjuihin, joista niiden löytäminen myöhemmin on vaikeaa. Siksi kokoan tänne tähän aiheeseen liittyvän materiaalin kaikkien vapaasti käytettäviksi: Materiaalit.


*) Avioliitto itsessään on jo arvokas ja pyhä, vaikka aviopari olisi lapseton.