Miksi lapset tarvitsevat äidin ja isän
Viimeisen neljän ja viiden viime vuosikymmenen aikana on ilmestynyt monia tuhansia tutkimuksia, jotka osoittavat selvästi, miten ehdottoman tärkeä biologinen äiti ja isä ovat lapsen hyvinvoinnin kannalta. Tutkimus toisensa jälkeen on osoittanut, ettei mikään muu tekijä ole niin elintärkeää lasten terveelle kehitykselle kuin se, että on äiti ja isä.
Vaatii työtä pysyä mukana pelkästään tämän aiheen yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Haluan mainita yhden viimeisimmistä tutkimuksista, joka on Britanniasta.
Laajassa tutkimuksessa, noin 14 000 lasta, jotka syntyivät Britanniassa vuosina 2000 ja 2002 todettiin, että yksinhuoltajaperheiden lapsilla esiintyi muita enemmän käytöshäiriöitä. Lapset, jotka olivat yhden vanhemman kasvattamia päätyivät kaksi kertaa todennäköisemmin varhaisiin käyttäytymisongelmiin, kuin ne joita kasvatti molemmat biologiset vanhemmat.
Tutkimus on osa meneillään vuosituhannen seurantatutkimusta, jota rahoittaa talous-ja sosiaalikomitean tutkimusneuvosto. Kuten Lisa Calderwood Lontoon yliopiston Institute of Education:sta selitti: "Asuessaan erillään biologisesta isästä lapsiin voi liittyä köyhyyttä ja muita negatiivisia vaikutuksia."
Tämä tutkimus yksinkertaisesti heijastaa havaintoja niin monista aikaisemmista tutkimuksista. Jokaisessa indikaattorissa, lapset pärjäsivät paremmin, kun he olivat omien biologisten vanhempien kasvattamia. Mikään muu perherakenne ei tule lähellekään näitä myönteisiä tuloksia.
Silti radikaalit ja sosiaaliset insinöörit haluavat teeskennellä, ettei tätä tutkimusta yksinkertaisesti ole olemassa. Mutta valtava tietomäärä on liian vankka ja merkittävä, jotta se voitaisiin vain yksinkertaisesti toivoa pois. Itse asiassa kokonaisia kirjoja on kirjoitettu vain tavoitteena tiivistää tätä valtavaa yhteiskuntatieteellistä asiaa. Minäkin olen kerännyt tietoa ja tehnyt yhteenvetoa vuosien varrella. Tässä on vain pieni näytteenotto tuoreista tutkimustuloksista.
Mitä pidemmälle ongelmallinen käyttäytyminen menee, ovat monet muut tutkimukset osoittaneet samat tulokset. Esimerkki tällaisesta negatiivisesta käyttäytymisestä ovat huumeongelmat. Uuden-Seelannin tutkimuksessa, jossa lähes 1000 lasta seurattiin yli 15 vuoden ajan havaittiin, että lapset, joiden vanhemmat ovat eronneet, käyttävät todennäköisemmin laittomia huumeita, kuin ne joiden vanhemmat pysyvät yhdessä.
Isät ovat erityisen tärkeässä roolissa huumausaineiden käytön ehkäisemisessä. UCLA tutkimuksessa todettiin, että vaikka "äidit ovat aktiivisempia kuin isät auttamaan nuoria henkilökohtaisissa ongelmissa ... huomioiden nuoret huumeidenkäyttäjät, isän osallistuminen on tärkeämpää." Kodeissa, joissa on tiukat isät, vain 18 prosenttia käyttää alkoholia tai huumeita lainkaan. Vertailun vuoksi, äidin hallitsemissa kodeissa, 35 prosenttia lapsista käytti huumeita usein.
Rikollinen toiminta on toinen alue, jossa molempien vanhempien rooli tulee hyvin tärkeäksi. Pitkittäistutkimus, johon osallistui 512 australialaista lasta totesi, että rikoksentekijöitä tulee enemmän avoparien perheistä, kuin avioparien perheistä.
Sydneyn riippumaton tutkimuslaitos vertaili rikollisuuslukuja avioliiton ulkopuolella syntyneiden kesken. Se totesi, että "osa avioliiton ulkopuolisista syntymistä korreloi merkittävästi vakavia väkivaltarikoksia yhden tai kahdenkymmenen vuoden aikavälillä”.
Laajassa tutkimuksessa analysoitiin tiedot yli 11 000 yksilöltä kolmelta kaupunkialueelta; New York, Florida ja Missouri. Tutkijat tulivat hätkähdyttävään lopputulokseen: yksinhuoltajaperheiden osuus yhteisöstä ennustaa väkivaltarikosten ja köyhyyden lisääntymistä, kun taas yhteisön köyhyystaso ei. Köyhyys, tai rotu ei näyttänyt nostavan rikollisuuslukuja verrattuna yksinhuoltajaperheisiin.
Mielenterveysongelmat myös pahenivat, kun lapset eivät olleet molempien vanhempiensa kasvattamia. Tutkimussa esikouluikäisten lasten parissa kahdessa New Orleansin sairaalassa 34 kuukauden ajanjaksolla todettiin 80 % psykiatristen potilaiden tulevan isättömistä kodeista.
Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että uusperheiden lapset kokivat yleensä vähemmän myönteistä tunne-elämää verrattuna ydinperheiden lapsiin. Tutkimuksen loppupäätelmä oli: ”Uusperheiden lapsilla oli enemmän käyttäytymisongelmia, vähemmän toisten huomioonottavaa käytöstä, ja he olivat stressaantuneempia, verrattuna ydinperheiden lapsiin.”
Seksuaalisuuden ongelmat lisääntyvät myös. Yksinhuoltajaäitien lapset todennäköisemmin avioituvat varhain ja saavat lapsia varhain, avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella, ja eroavat todennäköisemmin. Myös eroperheiden lasten ensimmäinen avioliitto on lyhyempi, kun erovaisuudet lapsen sukupuolessa, iässä ja äidin koulutustasossa on suljettu pois.
Tutkimukset monista eri maista osoittavat, että tytöt, jotka kasvavat ilman isää tulevat todennäköisemmin seksuaalisesti aktiiviseksi, ja aloittavat varhain seksuaalielämän. Isän puutteesta kärsivät tytöt ”osoittavat varhaiskypsää seksuaalista kiiinostuneisuutta, miehisyyden ja miesten halventamista, ja huonoa kykyä ylläpitää tunne- ja seksuaalisidettä vain yhteen mieheen.”
Esimerkiksi Kathlee Kiernanin johtama brittiläinen tutkimus havaitsi, että yhden vanhemman perheiden kasvattamat tytöt muuttivat kaksi kertaa useammin pois kotoa 18 ikävuoteen mennessä verrattuna ydinperheisiin; asuivat avoliitossa kolme kertaa useammin 20 ikävuoteen mennessä; ja melkein kolme kertaa todennäköisemmin synnyttivät avioliiton ulkopuolisen lapsen.
Tässä on vain pieni osa saatavilla olevista todisteista ja vain muutamia sosiaalisia indikaattoreita. Muitakin alueita voidaan myös mainita, kuten koulutuksellinen suorituskyky, itsemurhan todennäköisyys, ja niin edelleen. Jokaisella avainalueella, lapset kärsivät ja voivat huonommin, jos he eivät ole oman äidin ja isän kasvattamia.
Silti homoseksuaaliset aktivistit ja muut sosiaaliset ”insinöörit” väittävät, ettei perherakenteella ole mitään tekemistä lasten hyvinvoinnin kanssa. Siihen on ainoastaan kaksi syytä miksi he saattavat sanoa niin: Joko he ovat surullisen tietämättömiä puolen vuosisadan yhteiskuntatieteiden tutkimuksista tai he yksinkertaisesti valehtelevat isosti saadakseen vietyä läpi heidän aktivistiagendaansa.
Lastemme tähden, meidän pitäisi sanoa näille radikaaleille, että he lopettaisivat. Mutta koska se on epätodennäköistä, joten meidän täytyy pysyä valppaana, ja jatkaa julkisuudessa totuuden julkituomista tämän tutkimuksen valossa.
Käännetty englanninkielisestä artikkelista:
Lähde:
http://www.billmuehlenberg.com/2010/10/18/why-children-need-a-mother-and-a-father/
Kirjoittaja on australialainen teologi, eetikko, kirjailija ja filosofian kandidaatti Bill Muehlenberg
